heräät ja katot puhelinta. viesti, kas kummaa. huokaus ja viestin hidas avaaminen. luen äänettä, hiljaisuuden vallitessa. jälleen uusi huokaus. otsalle ilmaantuu ryppyjä, silmät puristuvat hetkeksi kiinni, nouset ylös ja alat kirjoittaa.
Riita. mitä ilmeisimmin se aina johtaa tähän. päästät helvetin irti ympärillesi ja riita vaan paisuu ja paisuu. jokainen tullut viesti saa sinut vittuuntumaan enemmän, ja lopulta oikeasti satutat toista osapuolta, eikä takaisin vanhaan ole enää menemistä. siinä vaiheessa ollaan jo kypsiä heittämään puhelin helvetin kuuseen ja kietoutumaan masennukseen.
Masennus. musiikki ei auta asiaa, se on jokotai raskasta ja hyvin agressiivista tai sittemmin pianon vienoa pimputtelua ja surullista lyriikkaa. et saa aikaan kuunneltua piristävää musiikkia vaan vajoat yhä symemmälle tähän kierteeseen, viiltely ja aineet seuraavat perästä.
Jälki. ei koskaan katoa, jättää oman vienon lisänsä ihosi tarinaan. jokainen näkee sen, sinä kadut sitä, mutta turhahan lattialle kaatunutta maitoa on litkiä. kohotat pääsi pystyyn ja katsot yhtä vinoon heitä jotka sinua katsovat jälkiesi takia...
Heikkous. tekeekö masennus toisesta yhtään sen huonompaa ihmistä. entä jos selviää masennuksen kourista, paranee, vaikkakin vain osittain ? eikö ihminen silloin ole astetta vahvempi kestämään paskaa, vaivajoaako hän sinne entistä helpommin. onko masennuksessa jotain pahaa, joka tekee sinusta erilaisen kuin muista.
onko oikein halveksua jotakuta joka käy luultavasti enemmän paskaa läpi kuin sinä koskaan tulet käymään ? ja vielä siihen lisäksi pärjää samoissa haasteissa kuin sinä ? Vai pärjäätkö sinäkään.
Peili. kun löydät vain virheitä toisista, olisiko aika katsahtaa peiliin ja kertoa mitä siellä näet ?