Laskut. Selvinpäin. Tärinä ja heikotus. Kylmähiki. Stressi ja ahdistus. Levottomuus, sormien napsuttelu pöytään. Hallitsematon ajatusvirta. Katkeamaton pakenemisentarve. Huoli, suru. Masennus. ...
Entä sit kun ei oikeesti enää meinaa kestää sekaisin, mitä sit kun putki loppuu. Kestääkö ? En usko. Jos ei sekaisinkaan meinaa kestää, miksi kestäisi selvinpäin. ...
Toleranssi. Määrä. Raha, kulutus. Kipu, viekkarit.
Ajatukset velloo miten sattuu eikä niitä saa järjestykseen, pakenen todellisuutta. Verhoudun kaiken taakse ja olen hiljaa. Käteni tärisevät, enkä saa sitä lakkaamaan, en muulla kuin olemalla sekaisin. Ahdistus ja paniikki, järjetön kaipuu siihen entiseen. Miksi koskaan edes aloitti, miksi sai paskaa niskaan niin että se alkoi. Kaikki alkoi siitä, yhdestä pienestä virheestä joka maksoi liikaa...
Jälki ihossa.
Taas pakenen sitä samaa kipua. Kipua jonka itse aiheutan. Savuverho kadottaa minut muilta. Kiellän sen olemassaolon mutta tiedän sen olevan. Se on kuin sairaus jota ilman et selviä. Se on kuin rakkaus, se satuttaa mutta antaa myös paljon.
Kyynel poskella.
Pakeneminen ei enään auta, aina tuntuu samalta, joka päivä pahemmalta. Kipu rinnassa kasvaa, paineet kasautuu ja stressi voimistuu. Korota määriä. Flippaa, päässä pyörii. Hihityttää ilman syytä, hidastuvat liikkeet. Reaktio laimenee, hiljenevä ääni huoneessa. Viimeiset väreet siitä ilmassa jäävät leijumaan paikoilleen. Kaikki pysähtyy.
Aamu.
Herätys karuun kylmyyteen. Arjen harmauteen. Jumitus ja olotila kuin legopalikalla joka ei sovi siihen mihin yrität laittaa. Eristäytyminen. Katumus. Pako...
" joskus miettii mist kaikki tää lähti,
no ehkä siitä et joku sut jätti.
vaikeet on oppii parantuu muttei unohtaa,
ei voi eikä pysty jättää unholaan.
haavat paranee muttei arvet häviä,
siel ne on yhä elämäs keskellä.
teet oman helvettis, älä välitä.
ei jääny pelkkii teen lehtii, älä rännitä "
