Joskus on hyvä ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin joihin yhteyksii ei oo pidetty pitkään aikaan tarpeeksi, mitä nyt joskus netin ihmeellisessä maailmassa.
On jännää huomata ettei se ookkaa muuttunu niiku ajatteli, mitä nyt kasvanu lisää pituutta ja letti kasvanu ihan vitusti, mut siitä huolimati se on se sama luotettava, ihana ja huumorintajunen ihminen mikä tutustuessakin. Tajusin et mullon oikeesti ollu sitä ikävä ja nyt on hyvä ku näin sen ja vietin aikaa ja oli hauskaa, vaikka mun kyljet huutaakin hoosiannaa. Vinkulelu.
Mitä jos vaikka ehkä joskus voisin taas olla normaali ja muistaa ystävät ja kaverit paremmin, jättämättä ketään rotankolon tyhjiöön. Kiitos tästä. Opin jälleen lisää.
Myös henkisesti olo on pirteämpi ja vireämpi kuin vähään aikaan. Kaiken angstin keskellä ilmaantui tämä ihan tyhjästä, viimehetken ajatuksena ja toteutuksella, naurua ja iloa, pitäkstä aikaa. Mukavaa.
Tahtoo lisää
