En tiiä mikä mul on. En saa sanaa ulos millää. Mut kyl sä tiiät,
josset tienny aijemmin ainaki tiedät sen nyt tän jälkeen.
Mä en oo tuntenu mitää näi vahvaa koskaa. Nään sut jonku muun
kaa ja mä kuolen joka kerta. Luulen aina et välit on jeesit ja sit vaan
katoot. Muta aina oot tullu takasin. Vaikken ees ymmärrä miks niin
käy. Miks mä tunnen näin vahvasti. En ehkä ees haluis, en tällee.
Tunteet mitä en saa ulos virtaa aina kyyneleinä, paljon kyyneliä.
Aina ku mä nään sut ni olo paranee heti. En tiä miks, mut mul on hyvä
olla sun lähellä. Ihan sama mitä oot tehny mut silti. Yleensä oot jeesannu
mut pois siitä mitä olin. Vaik ain romahdan ni sä oot ottamas kii. Miksi ?
En aina pysty ymmärtää mitä sun päässäs liikkuu.
Kuulemma oot aina erilaine ja rento mun seuras. Ite en nää eroo, mut ehkä
ne näkee. Sä tiiät et mä rakastan sua yli kaiken. Mut en tiiä mikset oo
ymmärtäny sitä ikin sillee. Jos mä voisin ma ottaisin sut enkä ketää muuta.
En haluu laastareita.
Tuntuu et pää hajoo ku en kuule sust. En tiiä mitä teen ilman sua, mä oon
hukassa. Mitä mä teen ? Sul on toinen enkä voi sille mitään, enkä rikkoo
teiän välille. Tänään taas näit vilauksen siit mitä se on aina. Sattuu vaan
helvetisti. Hukassa.
Mul on aina jäinen möykky mahan pohjal ku halaat sitä. Se nieleskely
ja feikki hymy. Niin mun elämä. En mä tiiä jaksaako tällee kauanki viel.
Tätä tää on ollu siit lähtie ku tutustuttii. Muistaks ne yöt pihal kahestaa.
Oli rentoo ja mul on sitä ikävä. Mut en saa sitä enään takas.
Haluun nähä sua, haluun olla sunkaa ja nähä et sä oot onnelline. Mua
sattuu mutten välitä. Sun päätös aina ollu ja tulee olemaan, mä oon aina
täällä sua varten. Pelkään et teen tyhmii itelleni ja satutan sua. En haluu
elää siin pelossa. Koska mä en kestäis nähä sitä et mä saan sua sattuu.
Toivon et pysyt siin mis oot, en lähemmäs sua saa, mut oo siin, koska mä
tuun kaatuu viel monta kertaa uudestaan. Ilman sua, ei ois muakaa. Tää
on se tunne ku oikeesti putoo. Mä putosin jo kaua sitte. Sillon ku juttelin
sunkaa ekaa kertaa.
Vaikka en ookkaan ihan selvinpäin, voin sanoo et tän tekstin tekisin joka
tapauksessa ja aina uudestaan. Mä en luovu susta, älä säkään käännä
mulle ikinä selkääs vaan anna mun olla sun lähellä ...
Välil mä en vaa löydä sua ja mä pelkään ettet oo siel enää, mut mä luotan
et vaik sil hetkel et oo just siinä, sä otat silti kopin. Mä luotan, älä petä
mun luottamusta, mä en kestäis sitä.. en tän kaiken päälle...
Mikään ei tunnu miltää ku et oo paikal, elämä on tyhjiö. Mikä täs on.
Mikä vittu täs on. Aina mä valitsen väärät, mmut kertaakaan en oo näin
tuntenu, en kertaakaa. Enkä koskaan haluu tunteekkaan. Ei mul oo
muuta. Ikinä. Ei sillee ... Toisaalt mä tiiän et ees sitä ei pitäs olla, satutan
vaa muita ja itteeni tekemällä sitä. Miks mä teen näin...
Nytki oli hauskaa vaik vähä itkettiki. Ehkä mä jkan esittää. Sun takii
koska sä käskit. Mua vaan sattuu enkä tiiä jaksanko esittää. Vituttaa
vaa hymyillä kokoaja. Kukaa ei pääse lähelle, ei ees ne jotka oikeesti
on lähellä. Kellekkää muulle en oo pystyny puhuu ku sulle, vaikken täst
asiasta, siks mun on pakko kirjottaa. Mä en osaa sitä muuten.
Toivon ettei tää vaikuta mihkään. Oikeesti mä en osaa olla ilman sua ollenkaa.
Yhtää. Ikinä.
